Suomenruotsalaista modernismia suomenkieliseksi nykyrunoudeksi? Tämän vuoden kolmosnumerossa Nuori Voima toteutti käännöskokeilun. Seitsemän runoilijaa sai tehtäväkseen muuntaa ruotsinkielistä runouttamme omalle tyylilleen. Miten se luonnistui?
Uunituoreen Nuoren Voiman teemana on suomenruotsalainen modernismi. Kokosimme runoliitteeseen suomenruotsalaista modernistista runoutta 1910-20-luvuilta ja pyysimme suomalaisia nykykirjoittajia – runoilijoita, tekstintekijöitä – kääntämään runot tekemällä niistä itsenäinen versio. Käännösversiot on julkaistu lehdessä yhdessä alkukielisten runojen kanssa. Käännös- ja muuntelutyöhön osallistuivat Mari Laaksonen, Anton Tokola, Outi-Illuusia Lilja, Timo Salo, Juho Kuusi, Olavi Uusivirta ja Karri Kokko, alkuteksteinä toimivat Henry Parlandin, Elmer Diktoniuksen, Edith Södergranin ja ennen kaikkea Kerstin Söderholmin runot.
Tänä iltana juhlitaan numeron julkkareita kaksikielisessä Vi är ej färdig biffstek! -illassa Lavaklubilla (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki). Nuoren Voiman ohjelmassa esiintyvät performanssitaiteilija Outi-Illuusia Lilja, runoilija Anton Tokola, spoken word -runoilija Juho Kuusi ja muusikko Olavi Uusivirta.
Suomenruotsalaisen modernismin on omistettu Kerstin Söderholmille (1897-1943).Toukokuussa Arto Vaahtokari toimitti luettavaksi lehteä varten kirjoittamansa artikkelin unohtuneista suomenruotsalaisista modernisteista. Ryhdyimme lehden kesäheilan, toimitusharjoittelija Elina Tervosen kanssa käymään itsellemme ja oletettavasti koko suomalaiselle lukijakunnalle tuntemattoman Söderholmin tuotantoa läpi, ja löysimme niistä vahvaäänisen runoilijan. Vaahtokari on käänsi Söderholmia artikkelinsa yhteyteen alkutekstille uskolliseen tyyliin, ja runoliitteestä löytyy viisi muuta näkemystä Söderholmin tuotannosta. Karri Kokon teos lehden kannessa on niin ikään visuaalinen käännös Söderholmin runosta.
Mutta millaista oli kääntää lähes sadan vuoden takaista ruotsinkielistä runouttamme nykyrunoudeksi? Käännösversiot olivat tilaustöitä, joiden laatimiseen runoilijat kuitenkin saivat vapaat kädet. Anton Tokola sanoo joutuneensa täysin uudenlaiseen tilanteeseen. “Olen aiemmin kääntänyt suomeksi vain omia töitäni. Runon kääntäminen kielestä, jota en täysin hallitse, oli minulle kova pala, jota varten minun piti kasvattaa vahvemmat leukalihakset”. Tokola kirjoittaa omia tekstejään hyvin pitkän aikaa, jopa vuoden – ja tähän tehtävään aikaa oli tuskin paria kuukautta. Illalla Tokola esittää versionsa Henry Parlandin runosta. Tokola laati itseään kiehtoneesta runosta useita versioita: ”ne olivat kaikki eri etäisyyksillä alkuperäisrunosta, mutta päädyin lopulta versioon, joka oli sisällöltään ja rakenteeltaan lähimpänä alkutekstiä”.
Mari Laaksonen sai käännettäväkseen Kerstin Söderholmin proosarunoja, joista hän valitsi sopivimman. Hänelle Söderholmin runous loi jopa tuttuuden vaikutelman. “Synkkä eksistentialismi muistutti minua vieraantumisen ja kodittomuuden teemoista, joita olen jossain vaiheessa pyöritellyt. Luultavasti tämä herätti vastaanväittämisen halun”, luonnehtii Laaksonen suhdettaan lähtötekstiin. “Söderholmin tekstissä toivottomuus rakentuu läsnä- ja poissaolon vastakkaisuuksissa, jolloin etsitty lämpö tai yhteisöllisyys on aina auttamatta poissa. Pyrin muotoilemaan vastaväitteeni järjestämällä uudelleen Söderholm kuvaston vastakohtapareja. Toisaalta Söderholm kirjoittaa samaa säettä Rainer Maria Rilken kanssa, joten jokin absoluuttisen yksinäisyyden ajattelussa näyttäisi olevan jaettua”. Laaksonen korostaa luentansa henkilökohtaisuutta ja kommentaarinomaisuutta. “Vakaumuksellisesti henkilökohtaisesta tarpeesta nouseva ja totuutta neuvottelukohteena käsittelevä julkinen luenta on toki hieman kummajainen.”
Myös Olavi Uusivirta sai käännettäväkseen Söderholmia, kaksi kaupunkirunoa. Hänestä haastavinta oli tasapainottelu vapauksien ja uskollisuuden välillä. “Tehtävänanto kannusti irtiottoihin, mutta alkuperäistekstin sielua ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta kastroida.” Pyysimme Uusivirralta lauluntekstiä lähestyvää versiota. “Siinä oli heti kiehtova ristiriita. Laululyriikka on tehty laulettavaksi ja asettaa jo lähtökohtaisesti tietyn mitallisuuden vaatimuksen. Säkeet täytetään tavuilla vaikka väkisin. Moderni runo taas on ihanteellisimmillaan kuin huojuva torni ennen viimeistä rojahduttavaa pelivuoroa – mitään et voi lisätä etkä mitään ottaa pois. Lähtökohtani oli, että teksti etenee ja svengaa omalla sisäisellä rytmillään. Huomasin lähestyväni uuden suomiräpin poljentoa, joka mitasta vapautuessa nytkähti askelen kohti spoken wordia. Mikä tärkeintä, löysin itseni vieraalta maaperältä.”
Karri Kokko käänsi Kerstin Söderholmin runosarjan ”Färder” (1928) kuviksi. Kokko toteaa väsyneensä sisältöihin ja merkityksiin. ”Oli kiva tulkita lukemaani tekstiä viivan ja käsialan keinoin, ilman merkkijärjestelmää.”
“Söderholmin kieli on nykykorvaan tuskin lainkaan vanhahtavaa. Sillä on kuitenkin selkeästi oma värinsä ja tyylinsä”, toteaa Outi-Illuusia Lilja. Hän kääntää runon kaikkiaan kolmesti: ensin suomeksi, sitten kuvaksi, joka on painettu lehden runoliitteeseen, ja lopulta vielä esitykseksi, joka koetaan tänä iltana Lavaklubilla. “ Eldvandring on runo, jossa dramatiikassa ja suurissa tunteissa ei säästellä. Sen kääntäminen ensin suomeksi ja sitten kuvamuotoon tuntui suoraviivaiselta: teksti oli voimakasväristä jo ennen kuvaksi muuttumistaankin”. Kuitenkin kolmas käännös alkoi muodostua erilaiseksi. “Esityksestä muotoutuu ulkoisesti vähävärinen tapahtuma, jossa palataan jälleen alkuasetelmaan: suuriakin tunteita kuvatessa kirjailijan välineenä ovat vain kirjaimet ja niiden yksityinen järjesteleminen oikeaan järjestykseen”. Liljan esitys nähdään tänään Lavaklubilla.
– Maaria Ylikangas
– – –
Lehden irtonumeroa on saatavilla runouden pop up -kaupasta, joka on Runokuun ajan auki Lavaklubilla. Tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi, koska Akateemisesta kirjakaupasta ei toistaiseksi saa irtonumeroitamme.
Lavaklubin illan aloittaa Björling-paneeli, jossa keskustelevat runoilijat Miia Toivio, Pauliina Haasjoki, Peter Mickwitz ja tutkija Fredrik Hertzberg. Paneelin jälkeen kuullaan suomen- ja ruotsinkielisten kirjailijoiden vuoropuheluita. Esiintymässä ovat Johanna Holmström, Mårten Westö, Hannele Mikaela Taivassalo, Peter Mickwitz, Vilja-Tuulia Huotarinen, Eino Santanen, Elina Hirvonen ja Markku Paasonen. Illan lopuksi julkistetaan Nuori Voima -lehden suomenruotsalainen modernismi -numero. Illan järjestävät Runokuu, Suomen PEN, Osuuskunta Poesia ja Nuori Voima -lehti.
Runokuu-festivaalia järjestää Nuoren Voiman Liitto, joka julkaisee Nuori Voima -lehteä.
nuorivoima.wordpress.com 