Runous irtoaa kirjoista ja kurottautuu muille taiteenaloille. Runoilija Eino Santasen Tanssiva karhu -runopalkinnon voittanut teos Tekniikan maailmat muuntui koreografi Valtteri Raekallion käsissä monitaiteiseksi Edustaja-esitykseksi. Esitys sai Erkka Mykkäsen uskomaan runouden ja muiden taiteenlajien sekoittamiseen.
Viime vuosina olen nähnyt ja ollut mukana tuottamassa kirjallisuustapahtumia, joiden esityksissä runoutta pyritään yhdistämään johonkin muuhun taiteenlajiin, yleensä tanssiin ja musiikkiin. On hyvä, että eri alojen taiteilijat pyrkivät yhteistyöhön toistensa kanssa – vaikkei aina katsojan kannalta. Etenkään silloin, kun yhteistyö on aluillaan, eikä lopputulos ole varsinaisesti valmista taidetta, vaan vasta maata hedelmöittävää pohjatyötä.
Turhan usein runous ja tanssi tai muu esityksellisyys eivät varsinaisesti kohtaa ja sekoitu, täydennä toisiaan. Sama ongelma vaivaa yleensä runovideoita, joissa liikkuva kuva ja runous on liitetty toisiinsa jeesusteipin hienovaraisuudella.
Siksi Valtteri Raekallion Edustaja-esitys (loka-joulukuussa 2014) ilahdutti niin kovin. Tanssija-koreografin suurprojekti palautti uskoni runouden, tanssin, videotaiteen ja monialaisuutta hyödyntävän teatterin yhdistämiseen. Edustajassa nykytaiteen keinot sekä eri taiteenlajit kietoutuvat toisiinsa valloittavan luontevasti.
Esitys alkaa jo bussimatkalla varsinaiseen esityspaikkaan, autioon tehdashalliin Helsingin Länsisatamassa. Bussin pienistä televisioruuduista katsotaan runoilija Eino Santasen Tekniikan maailmat -teoksen (Teos, 2014) tekstiä hyödyntävä video. Runo, johon Edustaja perustuu, sekoittaa tekniikan ja numeroiden kylmää kieltä rakkauden ja kuoleman suorasanaiseen sanastoon.
Video käyttää tuttuja taidevideon keinoja: puhujien äänet sekoittuvat, kasvoja manipuloidaan, välillä pikaleikataan johonkin yksinkertaiseen visuaaliseen efektiin, värit kääntyvät negatiiviin ja niin edelleen. Mutta kaikki on tehty ratkaisevasti hallitummin kuin runovideoissa yleensä.
Sama sinänsä tuttujen ja kliseistenkin keinojen suvereeni hallitseminen toistuu Edustajassa jatkuvasti, kuten tilallisuuden hyödyntämisessä. Yleisöä johdatellaan kohtauksesta toiseen läpi aution tehdashallin, johon luodaan eri tiloja muuttolaatikoista rakennetuilla seinämillä. Tilat vaihtuvat jatkuvasti ja yllättävästi, eikä koskaan ennätä ajatella: Jep, tätä odotinkin.
Esityksen loppuvaiheilla päädytään pitkään käytävään, jossa kaksi alastonta tanssijaa käyvät ammeeseen viettämään intiimiä hetkeä. Lopulta he päätyvätkin vain edustamaan parisuhdettaan: ottamaan itsestäänkin kuvia. Yleisön edustajat joutuvat tosin katsomaan tätä kaikkea käytävän toisesta päästä teatterikiikareilla, yksi kerrallaan. Samalla ovi vieressä avautuu ja Santasen aavemainen ääni jatkaa runon esittämistä.
Hetki on samaan aikaan sekä teatteria, tanssia että runoutta. Kaiken lisäksi sen keskellä yleisö joutuu aktiivisesti kyseenalaistamaan suhtautumistaan tapahtumiin. Jotkut eivät edes halua teatterikiikareita käsiinsä, nähdä vaivaannuttavaa ammepuuhasttelua.
Itsensä edustamisen teema toistuu esityksessä jatkuvasti. Hahmot joutuvat näyttelemään itseään, sillä muuten ei maailmassa pärjäää. Asetelma toistuu niin tanssijoiden kylmän koneellisessa ilmaisussa, Santasen suuria tunteita robottimaisesti käsittelevässä runossa kuin esityksen kliimaksissa, jossa Raekallion hurjasti huohottava alaston apinahahmo yrittäää paniikinomaisesti liimata itseensä kaksikymppisiä, ainoita vaatekappaleitaan.
Juuri rahan läsnäolo lävistää alati hahmojen toimintaa. Kaikkialta puskee vastaan kahdenkymmenen euron seteleitä. Mutta katsomalla niitä tarkkaan löytää rahoista kirjoituskoneella kirjoitettuja runoja – niitä samoja Santasen tekstejä, joihin esitys perustuu.
Edustaja loppuu räjähdyksiin kuin toimintaelokuva. Se jopa pakottaa yleisön löytämään itse tiensä takaisin sisäänkäynnille, turvaan.
Turva se tosiaan onkin: esityksen päätyttyä omiksi iloisiksi itseikseen muuttuneet esiintyjät tarjoavat yleisölle glögiä ja piparia. Jälleen yksi nykyteatterista tuttuakin tutumpi hetki: ”Toivon että jäätte kanssamme keskustelemaan esityksestä” -tyyppinen epilogi. Joskus se tuntuu vähän teennäiseltä kurotukselta kohti yhteyden muodostamista yleisön kanssa, mutta ei tällä kertaa. Edustaja saa viimeisenkin hyödyntämänsä nykytaiteen kliseen toimimaan.
– Erkka Mykkänen
kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja esiintyjä.
Edustaja – Valtteri Raekallion fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin.
Taiteellinen suunnittelu ja toteutus: Valtteri Raekallio
Runot: Eino Santanen
Esiintyjät: Auri Ahola, Mirva Mäkinen, Eino Santanen ja Valtteri Raekallio
Lavastus: Aino Koski
Valosuunnittelu: Lauri Lundahl
Tuotantoassistentti: Anni Leino
nuorivoima.wordpress.com 